Asunnon koolla on väliä - monessakin mielessä. Asumisen tarpeista riippuen määräytyy esimerkiksi asunnon huoneluku ja pohjaratkaisu. Kuitenkin huoneiston vuokran taso määräytyy usein pinta-alan mukaan. Sama pätee usein myös asuntoa myytäessä. Tietyllä alueella on yleensä tietty hintataso, joka määritellään muotoon €/m2. Olisi kovin harmillista ja kenties riitaa aiheuttavaakin, jos jälkikäteen kävisi ilmi, että mainittu pinta-ala tieto ei pidä paikkaansa.
Helposti me
kaikki luotamme siihen, mitä jossakin virallisen näköisessä paperissa on asunnon kooksi mainittu. Tieto
saattaa olla peräisin isännöitsijäntodistuksesta, vuokrausilmoituksesta ja tai
ihan siitä omasta mittanauhasta ja taskulaskimesta. Mutta mikä noista tiedoista
on sitten se oikea? Ei välttämättä mikään…
Huoneistoa myytäessä ja vuokrattaessa on ilmoituksessa
yleensä aina mainittu asunnon asuinpinta-ala. Huoneistoalan laskentaperusteet löytyvät
SFS 5139 –standardista. Hyvä yhteenveto asiaan liittyen löytyy vaikkapa
wikipediasta:
Tässä vielä muutamia keskeisiä poimintoja:
-
Ei-kantavan väliseinän alle jäävä
lattiapinta-ala lasketaan mukaan huoneistoalaan.
-
Keittiökalusteiden alle, samoin
kuin kevytrakenteisten kaappien alle jäävä lattia lasketaan mukaan huoneistoalaan.
-
Kantavat seinät sen sijaan eivät kuulu
huoneistoalaan.
Vinkki: Jos asuntoa myytäessä tai vuokrattaessa ei
ole varmuutta huoneiston SFS 5139 standardin mukaisesta huoneistoalasta,
kannattaa kauppakirjaan tai vuokrasopimukseen kirjata huoneiston pinta-alan viereen maininta ”Ei tarkistusmitattu”.
Huom! Näitä kommentteja ei voi sellaisenaan käyttää
kiinteistökaupassa asumispinta-alaan liittyen. Kiinteistökauppaan pätee oma
lainsäädäntönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti